2 tammikuun, 2014
Oli synkkä ja myrskyinen yö…
…vuonna 1976, elokuun 6 päivä, kun kauhea huuto täytti maan… Marko (tämä ”nimi” tuli ilmi vasta myöhemmin) oli syntynyt. Ja niin alkoi elämäni.
Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Koskenkorvan kylässä Ilmajoella. Koskenkorva on pienehkö kylä ”eteläpohojammaall” n. 30 kilometrin päässä Seinäjoelta. Ala-asteenani oli Västilän Ala-aste jossa rääkkäsin opettajia viimeiseen asti. Toisaalta olin kuitenkin suht hyvä oppilas, arvosanojen mukaan ainakin. Eräs varhaisimmista ala-astemuistoistani on koulun joulujuhla, jossa esitin Lauri Pohjanpään Jänikset-runon, jonka sanat löysin sattumoisin netistä. Runon alkusäkeistöt pyörivät vieläkin mielessäni, vaikka ”esityksestä on jo melkein 30 vuotta.
Jälki-istunnot olivat joka viikkoinen traditio, tosin virallisesti ”jäin pelaamaan poikien kanssa koulun kentälle”!! Kaikesta huolimatta pärjäsin yllättävän hyvin… Tuona aikana harrastin (kuten kaikki meillä päin) pesäpalloa, tai ainakin yritin. En ole koskaan ollut mikään liikunnan ihmelapsi, sen puolen on hoitanut isosiskoni Marjo joka oli SM-tason pikajuoksija ikäluokassaan. Tuohon aikaan elämään astui myös rakkaus, joka kestää yhä – puhun tietenkin Commodore 64:sta – joka sysäsi minut tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. 😉
Liki ysin tokarilla lähdin jatkamaan ahkerointiani Ilmajoen yläasteella, joka palautti minut maan pinnalle – ala-asteen 8.8 keskiarvo vaihtui heti ensimmäisenä syyslukukautena 8.0:n. Tuolloin alkoi mopokausi uskollisessa Paappelilla (eli pappa-tuntsalla), sen jälkeen sain Suzuki PV:n ja lopulta Suzuki S1:n, jolla kurvailin vielä lukioaikanakin ennen ajokortin saantia. Mopolla kurvailin (alaikäisenä) Kurikkaan divariin sarjakuvalehtiä vaihtelemaan ja Ilmajoelle kaverini Ketolaisen Paulin työ kuusnelosella (myöhemmin Amigalla) pelailemaan. Lisäksi kavereiden kanssa kuljettiin ”mietaalla” tai ”kasinolla” kaljoittelemassa ja epätoivoisesti yrittämässä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Yläasteella aloin pelata myös jalkapalloa IK:n joukkueissa, aiemmin liikuntaharrastukset olivat aina jääneet kylän kentillä pelailuun. Palloiluhallilla pelattiin sählyä aina kun vain tilaa oli – maalivahtina olin tietenkin. Maalivahdin hommat alkoivat minullakin jo ala-asteella. Aluksi tietenkin syynä oli ei-niin-liikunnallisen ihmisen tyrkkääminen edes jollekin pelipaikalle. Lopulta kuitenkin aloin jopa tykätä siitä. Sählyturnauksissa ja jalkapallopuulaakeissa olin aina halukas mukaan.
Lukion aikana vaihdoin sotaratsuni S1:n ensimmäiseen omaan PC-koneeseeni, eli 20MHz:n 386dx-koneeseen, jossa oli EGA-näyttö, 2MB muistia ja 130MB kiintolevytilaa. Olin myytyä miestä. Kun myöhemmin vielä sain vaihdettua halvalla EGA-näytön mustavalko-VGA:han ja hommasin AdLib-äänikortin niin multimediakone oli valmis. Mieleenjäävin kokemukseni oli Ufo-Enemy Unknown -peli, jonka piti vaatia täysillä ääni- ja musiikki-asetuksilla 386-koneen, jossa on 4MB muistia ja 33MHz:n prosessori. Aikani muistia optimoituani sain pelin toimimaan ja mikä kokemus se olikaan – yksikään peli ei sen jälkeen ole tuntunut samalta. Lukioaikana jatkoin yläasteaikana aloittamaani jalkapallo”uraa” IK:n miesjoukkueen rasitteena.
Lukion jälkeen käväisin armeijan harmaissa nyt jo edesmenneessä Pohjois-Suomen Viestipataljoonassa Oulussa. Tämän ”muistorikkaan” kokemuksen jälkeen aloitin opiskelun Jyväskylän ammattikorkeakoulussa TIKO:ssa , joka tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. (No joo, tunnustan, en päässyt lukemaan biologiaa Jyväskylän yliopistoon.) Mutta kuitenkin luokka oli hyvä ja hyviä kavereita täynnä. Ryhmämme T96E kuvan löysin juuri nettiarkistosta.
Sitten tuli tilaisuuteni. Jyväskylän yliopistossa oli myöhäishaku, jonka sattumalta huomasin, ja pistin papruja menemään. Niinpa aloitin tammikuussa 1998 tietotekniikan opinnot matemaattis-luonnontieteellisessä tdk:ssa. Nyttemmin tietotekniikan opetus on siirtynyt informaatioteknologian tiedekuntaan jonka kirjoilla edelleen valitettavasti olen. Olen nykyään gradua vaille maisteri – gradussani yhdistän mielenkiintoni kohteita biologiaa ja tietotekniikkaa tutkailemalla evoluution ja elämän simulointia tietokoneympäristössä.
Syksyllä 2007 elämässä tapahtui suuri muutos, kun perheeseen saapui ihana tyttövauva – samalla teimme muuttoa Jyväskylästä Jalasjärvelle jossa nyt asustelemme. Muuton yhteydessä onnistuin saamaan työpaikan Vaasasta Fujitsu Services Oy:n käyttötuesta joka oli mielenkiintoinen ja antoisa työkokemus mutta pienen lapsen isälle 95 km:n työmatka kävi raskaaksi. Onni potkaisi ja lähempää Kurikasta avautui järjestelmäasiantuntijan työpaikka Pohjanmaan Kaluste Oy:ltä. Onnenpotkujen lisäksi kesään liittyy toisenlaisiakin uutisia ja niiden seurauksena yhdistystoimintaharrastukseen lisääntyi Sylva sekä Pohjanmaan Syöpäyhdistys ja etenkin sen Eppulit-perhekerho. Helmikuussa 2009 perhe kasvoi toisella tytöllä. Vuoret ovat vierineet ja tytöt kasvaneet ja maaliskuussa 2017 tytöt saivat ihanan pikkuveljen seurakseen. Työskentelen yhä Pohjanmaan Kalusteella – nyttemmin tietohallintopäällikkönä kasvavan ja kehittyvän huonekalukonsernin vaihtelevissa ja mielenkiintoisissa tehtävissä.